Tämän kalajutun kirjoitin myös Pedaopintojen puitteissa, "teoksena". Siihen kuuluu myös videon muotoon kerätty kokoelma kalakuvia vuosilta 2009 - 2014 . Teos syntyi vastauksena Santtu Kivimäen kutomalle verkolle, osana teosvaihtoprosessiamme, josta keskustelemme tuubissa tässä.
2. Ensimmäinen kalani oli todella iso ahven, eikä tämä ole kalavale, sillä siitä tuli tarina jollaisia perheessäni aina kerrottiin: aloittelijan tuuria.
3. Kesäni vietin vesillä ukin veneellä. Tai näin ne muistan. Meillä ei ollut mökkiä eikä menty maalle.
4. Minä tiesin miten veneessä ollaan: veneessä ei huudeta eikä seisota kun se liikkuu. Kalastaessa saa seisoa. Kalastaessa puhutaan puoliääneen kalastusjuttuja: tuolta mie nappaan ahvenen; se on särki kun noin pulputtaa; nyt se vie, ota jo ylös!
5. Naiset ja lapset istuivat veneessä edessä parhaalla penkillä suojassa. Minun paikkani oli pulpetin kannella: makasin kannella, pidin knaapista kiinni ja uitin kättä vedessä. Minä hyppäsin ensimmäisenä maihin köyden kanssa. Minä kuuluin kalamiehiin.
6. Minä osasin neljätoistavuotiaana ajaa moottoriveneellä yksin ulos satamasta. Tädilleni ukki näytti miten se tehdään viimeisenä elinvuotenaan.
7. Kalassa koin ensimmäisen kerran yhteisyyden joka syntyy jaetusta taidosta ja osaamisesta.
8. Kalassa ollaan yhdessä, porukalla. Kalakaveruus voi yhdistää vaikkei mitään muuta yhteistä olisikaan. Eikä yhteisyyttä tarvitse mitenkään erityisesti ylläpitää. Kyllä se yhdistää kun yrittää setviä hauen sotkeman verkon tulipalopakkasessa tuulen piiskatessa sormia, tai tehdä äkkikäännöksen 3km tuntivauhdilla sotkematta kahdeksaa raksia.
9. Kalastus tapahtuu jossain mitä kevytmielisesti nimitetään ”luonnoksi”. Tai ”maisemaksi”. Kalastaja tuntee sen tuulena niskassa, sateena joka pieksää ja aurinkona joka polttaa, sumuna johon eksyä, pyrynä johon kadota, seesteisenä järvenselkänä ja läpikuultavana marraskuun suvantona. Kalastaja ei lähde luontoon vaan Näsinselälle, Tikansalmeen, Tuiskavanluodolle, Mustakoskelle, kiertämään Isoa ja Pikku Hornua, pilkkimään Susijärvelle. Kalastajalla ei ole erillistä pistettä mistä käsin katsella maisemia, kalastaja on osa maisemaa.
10. Kalastus ei ole yliaistimellista yhteyttä abstraktin ”luonnon” kanssa. Kalastus on ikivanhaa ja uusinta teknologiaa: verkon pujottaminen jään alle, jigin kelaaminen, perhon heitto, pilkin nikottelu, kaiku ja plotteri.
11. Kalastuskuvat ovat aina klisheitä.
12. Kalastajan perimmäinen taito on kyky olla tekemättä mitään.
No comments:
Post a Comment